Aloitan kirjoittamalla matkailukertomuksen useassa osassa. Miksi, saattaa joku irvileuka kysyä tässä kohtaa. Tällaisia sepustuksiahan on netti väärällään. No, ajatus lähti siitä että suunnittelimme perheemme reissua kesästä asti ja mistäpä muualta kuin netistä ja somesta löytyi kirjoituksia eri matkakohteista mutta niitä kuitenkin leimasi tietynlainen yksipuolisuus. Tuntui että loppujen lopuksi katsontakanta ei ollut riittävän odjektiivinen. Ehkä se laittoi minut kirjoittamaan tätä, vaikka en ole vielä tässä vaiheessa itsekään varma onko tässä mitään järkeä. 

Matkakohteeksi valikoitui Thaimaa ja Mae Phim, kovasti turmeltumattomaksi paratiisiksi netissä kehuttu paikka, kaukana suurkaupunkien vilinästä. Tavallaan oikeastaan tuon paikan kanssa palaset loksahtivat kohdalleen. Asunto saatiin vuokralle mukavasti Suomalaisen kautta ja lennotkin saatiin yllättävän edullisesti ottaen huomioon että pääsimme suorilla lennoilla sinivalkoisin siivin Thaimaaseen. Syksyn aikana ennen matkaa perheen vanhemmat paiskivat töitä niin että selkä vääntyi jo mutkalle ja pinna kiristyi niin ettei kenelläkään tuntunut olevan enää hauskaa. Muutaman kerta sain itseni kiinni ajattelemasta että onko tämä kaikki sen arvoista ettäkannattaa tahkota rahaa lomaa varten josta loppujen lopuksi kiittää maireimmin verokarhu. Siis verokarhu...tuo kyltymätön otus jolta puuttuu kuitenkin kyky käyttää kahmimansa omaisuus järkevästi. No, kyllä kaikki vaiva palkitaan lomalla ihan varmasti. Lisäksi saimme myös poissaolot sovittua esimiesten, tai anteeksi, näinä sukupuoli neutraalina aikana pitänee kai sanoa että esihenkilöiden kanssa ja lasten koulupoissaolot hoidettiin ilmoittamalla että me lähretähän nyt...

image.jpg

Kuvassa Mae Phim Beach.

LÄHTÖ KOITTAA

Lähtöpäivä oli torjantai 7.12.2017. Matka alkoi Järvenpään klassiselta juna-asemalta räntätuiskun piiskatessa kasvoja. Vaikka keliolosuhteet olivat haastavat, täytyy VR:lle antaa propsit ja iso käsi koska juna kulki ajallaan. Vaihdoimme sujuvasti legendaarisen hotelli Vantaan edustalla junaa ja täytyy kyllä sanoa että uusi yhteys lentokentälle on aivan mahtava. Miksei sitä ole rakennettu jo ajat sitten. Uusi juna oli hieno ja puksutti ajallaan lentokentän alle josta noustiin muutamat rullaportaita sujuvasti  teminaalien 1 ja 2 väliin. Tässä kohdin alkoi jo hiipiä kutkuttava matkatunnelma vatsanpohjaan...vaan eipä ollutkaan matkakuume vaan kova ja armoton nälkä ruoppasi sisuskaluja joten koko revohka suorinta tietä lähimpään purilaiskuninkaaseen appeelle. Meillä oli myöhäinen lähtö ja kuten kaikki varmasti tietävät, on lentokoneruoka on usein ihan hyvää mutta ei täytä. 

Turvatarkastuksen jälkeen seikkailimme kohti lähtöporttiamme katsellen mitä kaikkea voisimme ostaa jos olisimme rikkaita liikematkustajia joilla olisi rajaton luotto nahkalompakossa köllivässä mastercardissa. Mutta sellaisia emme edes halua olla, koska silloin emme olisi vapaita. Nykyään Helsinki-Vantaa alkaa jo olla melko kookas kenttä ja kasvavat matkustajamäärät sitä sellaiseksi ajaakin. Portille 34 saavuttuamme alkoikin saman tien koneen lastaus ja tärkeimmät matkustajat ( eli ne joilla oli pinkka kunnossa ostaakseen ykkösluokan lipun) pääsivät heti koneeseen mutta ei meidän rahvaankaan tarvinnut kauaa odotella. Kone lähti miltei ajallaan paitsi jäänpoisto vei n.30 minuuttia jonka verran myöhässä kone Uudenmaan taivaan kannelle nousi. 

Sitten alkoi näkyä se, mistä on jo vuosia puhuttu mediassakin. Kyseisen lentoyhtiön johtajien ylisuuret palkkiot pitää repiä jostain ja mistäs muualta kuin matkustajilta. Toisaalta totta on että kilpailu halpalentoyhtiöitä kohtaan on kovaa ja karua. Yleensä pitkillä mannertenvälisillä lennoilla on ollut maksuton palvelu mutta ei enää. Joo joo, oletpas vain ahne ajattelee joku tässä kohdin. Ruoka oli ilmainen, siis lämmin ruoka, ja sen yhteydessä sai ilmaisen juoman joka saattoi olla alkoholillinen tai ei. Mutta kun ruokakärry oli ohitsesi mennyt, kaikki loput syötävät ja juotavat muuttuivat maksullisiksi. Eli toisin sanoen jos halusit syödä jotain tai vaikka nauttia oluen, piti kaivaa taskua aika pirun syvälle jotta mielihalu laantui. Mahdollisuus olisi varmasti ollut ryystää itsensä vaikka kuinka alkueläimeksi mutta siihen olisi jo mennyt puolen kuun liksa. Tämä taittaneet olla nykypäivää useissa lentoyhtiöissä. Toisaalta ovathan lentoliput halventuneet mukavasti. Lentoaluksen viihdejärjestelmä toimi hyvin ja sieltä löytyi ilokseni myös vanhempia rainoja kuten kaikkien aikojen paras joulu elokuva Die Hard. Niin vielä ilmaseksi poikamme sai vekkulin värityskirjan, sillä pärjäisi varmasti seuraavat kymmenen tuntia hienosti. No loppujen lopuksi lento meni parhaiten nukkuessa joka ei aina karjaluokassa onnistu mutta toimi tällä kertaa.

TOUCHING DOWN IN THAILAND

Hieman alle kymmenen tuntia myöhemmin Airbush rullasi siististi Bangkokin Suvarnabhumin kiitotiellä ja laskun aikana yritin kiivaasti täytellä katraani immigration kaavakkeita joka nyt ei sinällään mitään rakettitiedettä ollut mutta ketutti suuresti. Mutta eipä ilman sitäkään maahan olisi asiaa. Seuraavassa osassa kerron millainen paikka lomakohde oikein oli...paratiisi vai jotain aivan muuta.